ENTISEN KARPPAAJAN MIELIPITEITÄ

Ruoka

ENTISEN KARPPAAJAN MIELIPITEITÄ

Karppaus pysyy jo muutaman vuoden aikana trendissä. Jotkut ihmiset noudattavat karppaajan dieettiä jo vuosiin ja kertovat olevansa tyytyväisiä sekä itseensä että ruokavalioonsa. Karppaus tarkoittaa vähäistä hiilihydraattien käyttöä: normaalisti lautasmallin mukaan ihmisen pitäisi saada noin 40-60 prosenttia energiastaan juuri niistä hyvistä hiilihydraateista kuten tummista leivistä ja ohrapuuroista tai tummasta riisistä, kun taas karppaajat opettavat elimistönsä saamaan energiansa rasvoista ja proteiineista. Hiilihydraattien käyttö rajoittuu pariin kymmeneen grammaan vuorokaudessa, ja muu ruoan kautta saatu energia jakautuu melkein tasan kahtia: puolet saadaan rasvasta ja puolet proteiineista. Tämä on tehokas tapa laihtua, sillä kun karpataan ja noudatetaan energian kulutuksen periaatteita eli syödään vähemmän kuin kulutetaan, elimistö polttaa rasvoja nopeammin kuin lihaksia: sehän on jo oppinut käyttämään rasvaa energian lähteenä jo parin tai kolmen ensimmäisen päivän aikana, kun karppaus aloitettiin. Jos karppaaja kaiken lisäksi treenaa ja liikkuu hyvin, lihakset pysyvät hyvässä kunnossa. Laihtuminen tapahtuu siis rasvan polton kautta eikä lihaksia melkein juurikaan lähde. Täydellistä, vai mitä?

Vaikeita Valintoja

Olin tottunut siihen, että painoindeksini on ollut aina noin kahdeksantoista. Eräänä hienona kesänä lihoin kokonaiset kymmenen kiloa ja painoindeksini nousikin jo melkein kahteenkymmeneen. Olin huolestunut asiasta, koska en saanut kaikkia vaatteita mahtumaan päälle ja kuvittelin olevani läski. Lähdin treenaamaan, mutta söin silti huonommin kuin pitäisi eli saatoin syödä jäätelöä tai jotain muuta kiellettyä. Parin viikon kuluttua törmäsin karppaajien kotisivuihin ja mietin: hei, siinähän on kaikki herkut koottuna yhteen dieettiin! Mikä tuuri! Ja tulin karppaajaksi.

Vaikeita Valintoja

Jatkoin treenaamista. Painoa lähti nopeasti ja kivasti, ja kahden kuukauden kuluttua pystyin taas käyttämään niitä vaatteita, joita käytin aikaisemminkin. Tulin myös vahvemmaksi: hyvät treenit kuntosalilla tekivät minuun hyvän vaikutuksen ja kyykyssä käytin jo seitsemänkymmenen kilon painoja. Olin erittäin tyytyväinen itseeni. Kävin silloin sekä töissä että korkeakoulussa, mutta kummassakin paikassa oli ikään kuin hiljainen kausi meneillään: koulussa piti kuunnella viimeiset luennot ja kirjoittaa kokeet, jotka eivät olleet mikään ongelma, ja töissä olin mukana melkein täysin jäädytetyssä projektissa tekemässä asioita, joilla ei ollut koskaan kiire. Ruokavalio näkyi arkielämässä vain sillä, että suusta tuli usein asetonin hajua – sitä tapahtuu, kun ihmisen keho polttaa rasvaa ja se on ihan luonnollista – ja sillä, että kävin vessassa ainakin puolen tunnin välein, koska hiilihydraatit pidättävät vettä elimistössä ja kun niitä ei käytetä, nesteet menevät hyvin nopeasti läpi ja janottaa koko ajan. Muuten kaikki oli ihan hyvin.Ajat muuttuivat, ja puolen vuoden kuluttua muutin toiselle paikkakunnalle töihin. Muuttui myös tilanne: nyt ei tarvinnutkaan käydä enää koulussa ja töissä alkoi kiireinen projekti, jossa piti käyttää aivoja erittäin nopeasti ja tehokkaasti. Kävelemistä ja juoksemista myös riitti. Oli siis sekä fyysistä että älyllistä aktiivisuutta ja paljon. Jossain vaiheessa huomasin, että en pystykään enää tekemään päätöksiä yhtä nopeasti kuin pari vuotta sitten. Myös kävely tuntuu rasittavalta treeneistä puhumattakaan. Pitäisikö minun syödä enemmän? Söin enemmän, lihoin vähän takaisin, mutta se kelpasi meikäläiselle. Ei kuitenkaan auttanut. Ja palasin takaisin normaaliin ruokavalioon.

terveellinen ruoka

No, nyt olen taas se hirveä läski, jonka painoindeksi on vähän yli kaksikymmentäyksi. Syön suhteellisen terveellisesti, mutta en rajoita kovasti itseäni. Liikun suhteellisen hyvin, mutta kuitenkin haluttua vähemmän. Ja tiedätkö mitä? Aivot toimivat nopeasti, niin kuin aikaisemminkin, ja voimia riittää hyvin. Nälkä tulee säännöllisesti ja annokset ovat juuri sen kokoisia, että nälkä lähtisi, vaikka välillä tulee ahmittua vähän liikaakin. Mutta pääasia on siinä, että tunnen itseni paljon onnellisemmaksi nyt, kun en enää rajoita itseäni liikaa ja olen hyväksynyt sen, mitä olen. Maistuvia ruokahetkiä, hyvät lukijat!